Nyt on syytä metsässä tarkkailla askeleitaan, sillä kyyt ovat heräilleet talvihorroksestaan. Kyykäärme on suomen ainoa myrkyllinen käärme ja se majailee mieluiten kallioilla tai hakkuualueilla, joissa lämpöä riittää. Pihapiiriinkin kyy saattaa hakeutua, jos pihalta löytyy piilopaikkoja kuten risukasoja tai runsaasti jyrsijöitä ravinnoksi. Kyy on taitava uimari ja viihtyy hyvin myös vedessä.
Kyy pyrkii hätääntyessään pakenemaan keväistä retkeilijää ja puree vain pakon sanelemana. Noin kolmasosa kyyn puremista on valehyökkäyksiä eli myrkkyä ei erity lainkaan pureman kohteeseen. Pureman vakavuuteen vaikuttaa puremakohta, myrkyn määrä, sekä pureman kohteen ikä, koko ja yleiskunto. Yksi merkittävä tekijä pureman vakavuuteen liittyen on se, käytetäänkö pureman kohteena ollutta raajaa pureman jälkeen. Kyynpureman tärkein ensiapu onkin raajan asettaminen lepoon. Raajan stabiloinnissa voi käyttää apuna, vaikka tilapäistä lastaa ja sideharsoa, tärkeintä on, ettei raaja pääse yhtään liikkumaan. Lihasten supistelu vammakohdassa lisää myrkyn leviämistä purema-alueelta keskeisiin elimiin. Puremakohtaan ei tule koskea, eikä myrkkyä tule koittaa poistaa paikallisesti. Myöskään kyypakkauksesta ei ole hyötyä kyyn puremaan. Kyynpureman oireita ovat paikallinen kipu, turvotus ja mustelmat puremakohdassa. Lisäksi vakavassa myrkytyksessä voi esiintyä matalaa verenpainetta, hengitysvaikeutta, oksentelua tai ripulointia. Lieväoireiset kyynpureman uhrit hakeutuvat lääkäriin omalla kyydillä, kun taas vakavista oireista kärsivien tulee aina soittaa 112.